Kun sade koputtaa mun ikkunaanMä kutsun sen sisään kuin tutun vieraanSe näkee mut läpi huokaistenJa silittää poskeeni silloinKun muistos murskaa sydämenSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisinSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisinKesä kylmältä tuntui lähtösi myötäMulla aina on syksy, täs jatkuvas yössäSun tuoksus leijuu huoneissaJoiden ovet oon teljennyt kiinniEttet niistäkin katoaSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisinSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisinJa mä tiedän, et oot onnellinen sielläMissä ikinä meetSilti toivon, että saapuisit vieläIltaisin viereenSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisinSä oot mun rakkain "mitäjos"Ja vaikka nimeni unohtaisinMä silti sinut muistaisin